37) Yksin lähtemisen pelko

Heissan :) 

Ajattelin tässä englannin kolmoskurssin CV:tä ja työhakemusta väsätessäni et nyt alotan taas postaamaan piiiikkasen aktiivisemmin kun syksyllä ja ihan omakseni ilokseni (koska pisteitähän mä en enää saa) ja että venailu omaan kielimatkaan menis nopeemmin. Joten ajattelin "puhdistaa" pöydän ja alottaa tämmösellä vähän ujomman ihmisen käsikirjalla... ihmisen, ketä pelottaa yksin reissuun lähteminen.

Ensinnäkin, pelkääminen on turhaa. Kielimatkalle lähtevät on yleensä mukavia, sosiaalisia ja osaavat ottaa muut huomioon. Kukaan ei lähde reissulle arvostellakseen muita, vaan sinne lähdetään hankkimaan kokemuksia ja kielitaitoa uusien ystävien kanssa. On siis turha pelätä, että joku kattois sua nenänvartta pitkin arvostellen "siis ei tommosten pitäs ees lähtee kielimatkalle", ja jos joku sua vaikka lentokentällä niin kattookin niin anna olla. Ihmisillä, jotka arvostelee samalle reissulle tulevia on väärät päämäärät kielimatkalle lähtiessä. 

Tulet saamaan varmasti kavereita. Niin suomalaisista kun muiden maiden oppilaistakin. Ihan varmasti. Mäki oon oppinu mun Lontoonreissun jälkeen et joskus pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja skarpata. Olin ehkä välillä turhan ujo avaamaan suutani, mikä sit kostautu myöhemmässä vaiheessa. Reissun aikana siis vinkkinä: puhu, jos siltä tuntuu. Jos haluat kertoa mielipiteesi. Ihan mitä vain. Turha sitä on kuluttaa kesää vaan istumalla hiljaa, kun vois avata suunsa ja viettää elämänsä hauskimman kesän. Ja vaikka se surulliselta kuulostaakin, suurin osa kielimatkalaisista ei tuu tapaamaan enää ikinä, joten on turha miettiä, mitä joku toinen ehkä itsestä ajattelee. 

Kaikki saa kavereita. Ja jollet se ole sinä, joka lähestyy itse ihmisiä, niin ihan varmasti edes joku lähestyy sua ja teistä tulee kavereita. :) Kämppiksistä tulee varmasti kavereita keskenään ja luokasta ja aktiviteettiryhmästäkin löytyy varmasti ihmisiä, ketkä haluavat tutustua ja viettää aikaa kanssasi.

Jos sua kuitenkin stressaa "ystävien hankkiminen", niin tietysti voit ottaa kontaktia muihin lähtijöihin jo ennen reissua, mikä ainakin vähentää mun "apua miten mä pärjään en tiiä ketään" - stressaamista. Tutki MyEF:n "who's arriving with you" - sivua ja lisää kivalta vaikuttavia tyyppejä kavereiksi. Jolleivat he käy MyEF:ssä, voit suoraan lähettää viestiä vaikkapa Facebookin kautta. Ei kannata pelätä viestejä "miks pyysit mua kaveriksi, en tiedä kuka sä olet", sillä kun kerrot lähteväs samalle kielimatkalle, niin tälle toisellekin henkilölle on varmaan jees että te ootte nyt virallisia Facebook-kavereita. 

Facebookista löytyy myös usein reissuun lähteviä ryhmiä. Yleensä hakusanalla "EF, kohdemaa ja vuosi" löytää jo paljon erilaisia ryhmiä, joihin kannattaa rohkeasti lähettää hakemusta. Jos oman kohdemaan ryhmää ei löydy, semmoisen voi perustaa. Mä itte Lontooseen lähtijänä en uskaltanu tehdä omaa ryhmää, joten liityin sitten muihin ryhmiin vain pari kuukautta ennen reissun alkua. Tällä kertaa olin fiksumpi ja perustin "EF California 2014" ryhmän, jossa on jo lähes 300 jäsentä!! Oon saanut tosta ryhmästä useita kavereita ja tutustunut samalle reissulle lähteviin :)

Luodessasi ryhmän käske kaikkien lisätä samalle reissulle lähtevät kaverinsa, niin jäseniä kertyy ja sana kiirii. Myös MyEF:n "kohdemaan pulse" on hyvä paikka postata linkkiä ryhmään! Kun olet luonut/liittynyt ryhmään, voit alkaa kysellä keitä olisi lähdössä samaan aikaan, pyytää heitä kavereiksi ja jakaa jännittyneet tunnelmat Facebookissa tai Kikissä tai Whatsapissa. Mä ite olen useissa Kaliforniaryhmissä, ja uskaltauduin tekemään jopa oman ryhmänkin samaan aikaan lähteville suomalaisille.  Kik- ja whatsappkeskustelut on mitä parhain tapa tutustua toisiin samalle reisulle lähtijöihin. Nyt ei saa ujostella, kerranhan sitä vaan eletään. :)

 

"DON'T BE AFRAID, YOU DON'T WANT TO REMEMBER HOW MANY CHANCES YOU'VE WASTED BECAUSE YOU'VE BEEN TOO DAMN SHY. SO OPEN YOUR MOUTH, SAY HELLO, WHAT'S THE WORST COULD HAPPEN TO YOU?"

Ootteko te löytäny jo kavereita MyEF:n, ryhmien tai Facebookin kautta? 

36) Vapaa-aika kielimatkalla

Moooi! Ajattelin tulla postailemaan vähän kun vihdoin tuli perjantai, mulla olis miljoona muutaki hommaa tekemättä mut teen tän ehkä kaikkein mieluiten, joten, tässä tulis sit vähän vapaa-aikapostausta jota en ookkaa tehny vielä tähän mennessä :-) Tää on lähinnä isäntäperheläisen näkövinkkelistä kirjotettu, mutta eiköhän asuntolaankin lähtevät saa tästä irti ees jotain.

Kielimatkoilla ei oo paljookaan vapaa-aikaa, tai se on yleensä sitä aikaa, kun pitäis mennä hostperheeseen tai asuntolaan syömään (ainakin Englannissa). Meillä Lontoossa oli aina riippuen aktiviteetin/tunnin loppumisajankohdasta n. 2-3 tuntia aikaa lähteä hostperheeseen syömää, eli sitä ns. vapaa-aikaa. Kaunistelematta sanon kuitenkin, et meillä kesti hostperheeseen tunti ja samanen takas, mikä tarkotti sitä että syötiin heti kun päästiin perille ja saatiin levätä ehkä 20 minuuttia ja sit piti taas lähtee uudestaan takas kohti ilta-aktiviteettia (riippu tietysti vähän siitä, missä oltiin sovittu tapaavamme aktiviteettiryhmän kanssa. Jos se oli lähellä nii aika hostissakin oli tietty pidempi). Mut joo, tän takia ruokaan menikin ehkä niin paljon rahaa, ei haluttu lähtee ydinkeskustasta perheeseen kun kesti niin kauan ja kaikilla kolmella oli aina vähän omia suunnitelmia, eli jos muut ei menneet syömään perheeseen, en mennyt mäkään. 

Päivät oli täynnä aktiviteetteja ja tiukkoja ja tiiviitä aikatauluja, joka välillä tietysti hermostutti vähän. Mut kyllä sitä vapaa-aikaa löyty, esimerkiks jos aktiviteettina oli shoppailua tai vaikka museossa käynti, niin siellä sai kulkea vapaasti ja oli ok jos lähti kadun toisella puolella olevaan Starbucksiin tai jotain. Ja koska kielimatkalaisen päivähän rakentuu aamusta; koulu/aktiviteetti ja iltapäivästä, aktiviteetti/koulu (itse asiassa tässä aamupäivän ja iltapäivän välillä tais olla jonkunmoinen tauko mut ei siinä kauaks kyllä kerenny). Ja sit iltapäivän jälkeen oli päivällinen, eli lähettiin perheeseen tai asuntolalle jos halus, mut jos ei halunnu, sai jäädä kaupunkiin, perheelle piti vaan ilmottaa. Tän jälkeen oli vielä ilta-aktiviteetti. Ja niiku aina, tietysti osa aktiviteeteista oli vapaampia, esimerkiks discossa ei ollut pakko olla jos ei halunnut ja sai liiderin luvalla lähteä muualle (kaverin/porukan kanssa). Ja tietty jotain aktiviteetteja peruttiin tai ne loppuivat niin paljon aikasemmin, että aikaa jäi. Esimerkiks meijän jäähyväislounas loppu viiden maissa, jollon meillä oli koko loppuilta vapaa. Tässä kohtaa oli etua mun Lontoontietämyksestä, sillä mä tiesin että Westfieldin ostoskeskus oli vaan vartin päässä siitä ravintolasta, jossa me oltiin ja poikettiin sit käymään siellä, oiiih.

Englannissa ja varmaan Maltalla mennään sit aika kovalla vauhdilla ja aina vapaa-aikaa ei jää. Mutta onhan EF:n oppilaille kuitenkin suotu aika paljon taukoja ja viivästymisestä aiheutuvia "vapaita hetkiä". Mutta kyllä sitä vapaa-aikaakin on, mutta pakko sanoo, että kaupungin tuntemuksesta on paljon etua...

Mut sit Usassa. Saatiin MyEf:ään aikataulut, jossa näytti olevan parikin viikonloppua vapaana ja päivät näytti jotenkin... tyhjiltä. En tiiä. Jotkut kokonaiset viikonloput oli maalattu harmaalla ja niissä luki "Free time with host family." En tiiä tarkottaaks se sitten kokonaista lepopäivää vai ehkä ennemminkin perheen kanssa reissaamista, riippuu tietysti perheestä aika paljon... Mutta jos haluu kunnolla tutustua isäntäperheeseen ja viettää aikaa niiden kanssa, kannattaa lähteä Usaan, jossa perheen kanssa ainakin mun tietääkseni tehään ihan reissujakin. (Riippuen tietty perheestä!) Englannissa me ei keretty ollenkaan tutustua perheeseen, kaikki oli jo lähtenyt kun herättiin ja menneet nukkumaan kun tultiin takasin. Ja tietysti raha erottaa nää maat: Briteissä host-perheille maksetaan, kun taas amerikkalaiset tekee sen vapaasta tahdostaan ja valitsee oman oppilaansa.

Tiivistettynä: Vapaa-aikaa on, mutta pitää ehkä jo ennestään vähän tietää että mihinkä sitä suuntais ja ajottaa etäisyyksiä ja tälleen. Mun mielestä sitä oli kuitenkin just tarpeeks ja shoppailut kerettiin hoitaa kunnialla ja nii kaikki muukin toiminta mikä piti hoitaa vapaa-ajalla. EF vaan sattuu olemaan tiiviisti aikatauluttava kielimatkantarjoaja, mut en sanois että tiukka aikataulu ois niitten heikkous. Koska kuka se nyt semmoselle kielimatkalle haluis lähtee, jossa olis ohjattuja, yhteisiä aktiviteetteja vaan tosi vähän, harvoina päivinä? Niin. Ei kukaan. 

Vastailen mielelläni kysymyksiin vapaa-ajasta, antaa palaa! Ja postausehdotuksia voi edelleen jakaa mun kanssa, thank you so much already :-D

Toivepostausten vastaanottolaatikko on auki!

Mun on tosi paha asettua teijän asemaan ja miettiä, mistä ootte te ootte saanu paljon tietoo ja mistä taas liian vähän. Joten kertokaa, mistä haluisitte tietää enemmän, mistä kannattais tehä postausta jne!

Kannattaa kuitenkin kattoo aikasempia postauksia vähän sillä silmällä, etten ala toteuttaan niitä mitkä oon jo joskus tehny, paitsi no riippuu tietysti vähän aiheesta.

Mut. Siis. Antaa palaa! Nyt saa toivoa kaikennäkösiä postauksia! :)