Moii!
En ees kehtaa sano mitään tästä hiljasuudesta, joten sanonpa vaan ups, miten tässä taas kävi tälleen. Aika lentää kun siivillä koulun ja kevään parissa ja omaan kielimatkaankin on enää alle 70 päivää, ihan käsittämätöntä! Kesä lähestyy ja pikkuhiljaa fiilis alkaa parantua ja koko ajan oottaa sitä vaan enemmän ja enemmän.
En ees kehtaa sano mitään tästä hiljasuudesta, joten sanonpa vaan ups, miten tässä taas kävi tälleen. Aika lentää kun siivillä koulun ja kevään parissa ja omaan kielimatkaankin on enää alle 70 päivää, ihan käsittämätöntä! Kesä lähestyy ja pikkuhiljaa fiilis alkaa parantua ja koko ajan oottaa sitä vaan enemmän ja enemmän.
Muistutukseks vielä sen verran, et kai ootte jo käyny osallistumassa teijän kielimatkan lähtijäinfoihin joko netissä tai ihan paikan päällä? Kannattaa, itte en käyny ennen omaa kielimatkaani, mut nää Usan systeemit tuntuu olevan niin monimutkasia että toi onlineinfo oli todella hyödyllinen mulle! :-)
Sit halusin puhua sellasesta asiasta (lyhyesti ja ytimekkäästi) kun ruokailu kielimatkalla. Se on tietysti erilaista asuntolassa ja isäntäperheessä ja en oo varma siitä, miten asuntoloissa toimitaan, mutta oletan että vähän samantyyppisesti kun perheissäkin.
Siis.
Perheet tarjoaa sulle aina joka aamu aamiaisen, joka on mitä nyt perheellä sattuu olemaankaan, meillä se oli pääasiassa muroja ja välillä myös jotain hedelmiä. Jotkut perheet Briteissä teki viikonloppusin englantilaista aamiaista. Tän aamiaisen jälkeen perhe on valmistanut sulle lounaan, joka on (Briteissä etenkin) voileipä, sekä jotain pientä naposteltavaa (patukka, hedelmiä, pieni sipsipussi), sekä vettä/mehua. Suomalaisillehan tää käytäntö on ihan kummallinen: koko päivä melkeenpä viiteen asti pitäis pärjätä pelkällä yhellä (ällöttävällä pullamössö)leivällä ja kyllähän siinä ajassa maha murisi useeseen otteeseen, joten piti sitten omia rahoja käyttää ruokaan sen leivän lisäksi. Viiden maissa sit EF:n kaikilla oppilailla on aina vapaata, jollei poikkeuksista oo sovittu, jollon isäntäperheläiset sai (jos kerkesivät/halusivat) lähteä isäntäperheeseen ja asuntolalaiset asuntolalle syömään päivällistä. Koska meijän perhe oli intialaistaustanen, saatiin tietysti kaiken maailman tulisia erilaisia juttuja maisteltavaksemme, oli kyllä tosiaan vähän liian spicy mun makuun, mutta muuten ihan mielenkiintonen kokemus ja kyllä siitä täyttykin ihan hyvin. Ruoka riippuu niin paljon perheestä ja heidän kulttuuritaustastaan. Kun päivällisen jälkeen lähdettiin takasin ilta-aktiviteettiin, niin päivällisellä piti pärjätä iltaan asti ja ainakaan meillä ei sit enää ollut iltapalaa (kun saavuttiin takas kotiin joskus yheltätoista), joten siitäkin piti sit huolehtia itse, jos nälkä vielä yllätti.
Tietysti tossahan menee ruokarytmit ihan sekasin ja varsinkin meillä pohjoismaalaisilla, jotka ollaan totuttu syömään samankokonen lounas kun päivällinenkin on. Mut löytyhän läheistä yllättävän halvasta ruokakaupasta (Mark&Spencers!!!) aina jotain ihania salaatteja tai punnan pannacotta ton leivän kyytipojaks, joten ei meillä oikeestaan mitää hätää ollutkaan. ;) Vaikka ei aina tykkäiskään isäntäperheen tai asuntolan ruoasta, ajattele se kokemuksena. Uuden kokeilua! Mäkin voin ylpeenä kertoo Ambassador-tapaamisessa maistaneeni ihan ensimmäistä kertaa ikinä churroja, sushia ja haggista. Nam!