Heips! Long time no see, mulla on ollu tässä kuussa nyt niin hullusti kaikkee koulu- ja ihmissuhdejuttuja et emmä tiiä, en vaa oo löytäny sopivaa inspiraatioo tänne postailemiseen :--( Täällä mä kuitenkin nyt oon, onnistuneen nuortenleirin jälkeen vähän väsyneenä mut silti ihan onnellisena. Mä ajattelin vähän puhua isäntäperheistä ja niissä majottumisesta kielimatkoilla. Suosittelen sitä siis asuntolan sijasta ehdottomasti, koska tutustut paremmin uusiin ihmisiin (kämppiksiin), sekä todelliseen kulttuuriin ja näet, miten arki valitsemassasi kohteessa kulkee päivä päivältä.
EF:llä on onneks ainakin Euroopan kohteissa mahdollisuus päästä kaverin kanssa samaan isäntäperheeseen ja siitä pitää vain mainita EF:lle. Itse asuin siis Harrow'n esikaupunkialueella suomalaisen ja italialaisen tytön kanssa intialaistaustaisessa perheessä. Meillä oli kouluun matkaa joka aamu noin 45 minuuttia ja kävely metroasemalle kesti n. 10-15 minuuttia.
Meijän isäntäperheeseen kuului äiti, isä ja kaksi yli 20-vuotiasta tytärtä, jotka asuivat kuitenkin kotona. Talossa oli kolme kerrosta (vaikka se näyttikin niin pieneltä) ja me saimme kolmannen kerroksen kokonaan omaksemme. (Siis makuuhuoneen ja vessan). Onneksi perhe ei vaatinut meiltä siisteyttä tai järjestelmällisyyttä, koska, no, sitä meillä ei ollut :--D
Joka aamu me herättiin riippuen koulun alkuajankohdasta seitsemän aikaan. Siitä kavuttiin alakertaan aamupalalle, jossa yleensä saatiin pelkkiä muroja... Se oli vähän ankeeta, mutta ei esimerkiksi niissä suklaamuroissa ollut mitään valittamista haha!
Aamupalan yhteydessä meidän oli tarkoitus ottaa mukaan päivän lounas: rasiaan pakattu voileipä (josta mulla on traumoja vieläkin, siis semmosta pehmeetä pullasandwichiä ja joskus ne täytteet oli :( ihan hirveitä) ja joku pieni juttu sen lisäksi, eli vaikkapa hedelmä, sipsejä tai suklaapatukka. Niinä päivinä, kun meillä ei ollut etikkasipsejä, en valittanut :--D Juomana toimi aina vesi. Tää pieni lounas kyllä koitui suureksi ongelmaksi varsinkin mulle ja etenkin loppuajasta, koska vikalla viikolla ne sandwichit ei oikeen enää tahtonu mennä alas ja pelkällä suklaapatukalla harvoin pärjäsin kasista viiteen illalla, jollon oli päivällisaika. Siksipä ruokarakkaiden suosikkipaikka Mark&Spencers osoittautukin mun uudeksi suosikkikaupaksi, no ainakin suosikkiruokakaupaksi :-) Sieltä tarttu mukaan yleensä joku hedelmäsalaatin tapanen, punnan pannacottaa ja joskus myös karkkia ja sipsiä.
Tosiaan, aamupalalla olisi tarkotus pärjätä jonnekkin yhteen-kahteentoista asti, jollon oli lounastauko. Meille tuhtiin lounaaseen tottuneille suomalaisille (kuin myös ruotsalaisille) oli kyllä pienoinen haaste pärjätä pelkällä voileivällä päivälliseen asti. Päivällinen syötiin aina perheissä, tai ainakin niin oli tarkotus, mutta joskus me ei vaan jaksettu/aika ei riittänyt isäntäperheeseen palaamiseen ennen ilta-aktiviteettia. Päivällisellä saatiin sitten yleensä syötyä kunnolla, millon makaronia, millon pizzaa, millon mitäkin :--D Oli ihan huippu kokemus päästä maistamaan intialaistyyppistä ruokaa myöskin!
Huh kun tuli pitkä juttu pelkästä ruoasta! Tosiaan, meillä ei kauheasti ollut aikaa jutella isäntäperheelle, aamulla saatettiin sanoa huomenet ja illalla hyvätyöt jos enää törmättiin siinä vaiheessa, mutta esimerkiksi päivällinen jäi meillä kaikilla usein väliin ja söimme päivällistä eri aikaan kuin itse perheen jäsenet. Perheen kanssa jutusteluun olisi kyllä riittänyt aikaa, jos olisimme halunneet sitä tai tarvinneet sitä välttämättä, mutta ei meillä kellään ollut pakottavaa tarvetta päästä kertomaan, mitä minäkin päivänä oli tapahtunut ja mitä olimme nähneet. Tietysti he saattoivat kysellä uteliaina vaikka aamupalalla että mitä meillä oli tänään luvassa tai että mitä olimme eilen illalla tehneet. Meillä oli ihan hyvä perhe, okei, tietyt asiat olisivat voineet olla paremmin, mutta he sentään osoittivat edes hiukan olevansa kiinnostuneita. Sitä paitsi, useimmat EF:n isäntäperheistä ainakin Lontoossa ovat jo majoittaneet aikaisemmin porukkaa ja jos he ovat ensikertalaisia, he ovat useimmiten vanhojen isäntäperheiden suosittelemia. Meidän perheellämme taisi olla neljäs EF-kesä menossa.
Vaikka isäntäperheiden koteja tarkistetaan tietyin väliajoin, ikäviä juttuja tapahtuu tietysti väistämättäkin. Esimerkiksi yhdet suomalaiset joutuivat kotiin, jossa heidän host-isänsä ei edes välittänyt heistä... Talo oli kehnossa kunnossa ja siellä oli paikoitellen jopa hometta... Tätä ei kuitenkaan tarvitse tai pidäkään pelätä!!!!!!! EF hoitaa asiat mallikkaasti ja jo heti ensimmäisen yön jälkeen tyttökaksikko pääsi muuttamaan parempaan perheeseen :--) Tietysti aina voi poistaa pelkotiloja lähettämällä vaikkapa sähköpostia host-perheelle ennen matkan alkua. Itse lähetin meidän host-äidillemme ja hän sanoi että odottaa meitä innoissaan ja kertoi hieman perheestä :-)
PÄHKINÄNKUORESSA
(eli jos et jaksanut lukea tuota piiitkää selostusta)
+ oppii tuntemaan kulttuurin paremmin
+ tutustii lähemmin ulkomaalaisiin, asuntolassa voi olla että tuppaa hengailemaan aina saman suomalaisporukan kanssa
+ oppii ihmisten arjesta
+ erilaiset ruoat
+ kielimatka muuttuu paljon kiinnostavammaksi kokemukseksi isäntäperheessä
+ mahdollisuus tutustua oman kaupunkinsa eri osiin myös paremmin
- !!brittiläinen lounas!! Pelkällä sandwichillä ei kauheen pitkälle pötkinyt :--(
- ajanpuute, olisi ollut kiva jutella perheelle enemmänkin
- pelko huonosta perheestä
- pitkä matka (mahdollisesti) jos kämppikset eri aktiviteettiryhmissä saattaa joutua kulkemaan yksin myös illalla...
I prefer host family. Siellä vaan oppii niin paljon enemmän ja varsinkin kun pääsee perheen kanssa käyttämään vielä kielitaitojaankin!
KYSYMYKSET, RISUT JA RUUSUT OTETAAN VASTAAN HYMYSUIN ♥ Kivaa syyslomaa teille kaikille (jos nyt ootte onnekkaita ja teillä on se tällä hetkellä!!)
