7) Kaheksan päivää aikaa kysellä!!

Eli niille, ketkä ei oo lukenu tota "ilmotusasiaa" - kohtaa bannerin alapuolella; oon siis lähössä leirille ja siks blogi viettää hiljaiseloa seuraavat kaheksan päivää (25.7-2.8). Ajattelin, ettei tää nyt ihan vaipuis syvään kadotukseen, et väkertäisin teille kysymyspostauksen!! Jos kysymyksiä tulee paljon (yli 40), saatan väkertää jonkinnäkösen vastausvideon teille ;-)
 

ELI SIIS, KYSYKÄÄ! KYSYKÄÄKYSYKÄÄKYSYKÄÄ MITÄ IKINÄ MIELEEN TULEE!

Älkääkä unohtako mun unelmia sillä aikaa kun oon poissa?

6) Maailmaa valloittamassa

Heippa! Väsäsin tälleen tiistain iloks muutaman kollaasin, ja mistäpä muustakaan kun EF:n kohteista! Isken samalla pöytään yhen ainoan kysymyksen: jos pääsisitte lähtemään, mikä olis teijän top3-kohteet? Vai ootteko jo kenties lähössä johonkin näistä? Lucky you!
Oma top kolmoseni on tällä hetkellä Kalifornia, Los Angeles ja Australia. Ehkä.

ISO-BRITANNIA

USA

 MUU EUROOPPA(ja Australia)

 
(Kuvat weheartit. Kasasin yksittäisistä kuvista kollaasin ja lisäsin tekstit.)

5) Mitä mun päässä oikein liikku

Varoitus: tekstipostaus. Tää on vähä tämmöstä liibalaabaa mut respektit jos jaksoitte lukee! Kommenttiboksiin voitte ilmasta että haluisitteko enemmän kuva- vai tekstipainotteisia postauksia ja että kelpaako vaikka videotkin ;-) Mut joo, asiaan!!

Tätä kysymystä oikeestaan tosi monet tuntuu miettivän ennen kielimatkalle lähtöö. Et mitä nuoret ympäri Suomen oikeen ajattelee, kun ne on astuu ulos autosta ja äiti auttaa matkalaukun ulos ja halaa ja melkeen itkee ja sitten sä ootkin yhtäkkiä yksin. Matka tuntemattomaan voi alkaa. 

JOULUKUU 2012

Mun oli siis tarkotus lähtee kielimatkalle serkun kanssa, oltiin ihan että joo, Lontoolontoolontoo, kolme viikkoo ja oltiin niin täpinöissämme! Sit loppujen lopuks kaikki tielle kaatuneet esteet esti mun serkkua lähtemästä ja jossain joulun jälkeen sain tietää, et oisinkin lähössä yksin. Matkaa ei kuitenkaan oltu vielä varattu ja äiti kysy moneen otteeseen et "ootko sä ny ihan varma, että uskallat lähtee?" "No tottakai sä uskallat." 28.joulukuuta mun matka varattiin ja olin jonkunasteisessa paniikissa koska en yhtään tienny mihin olin lähteny mukaan. Onneks EF:llä on myef - niminen saitti, johon saa tunnukset kun on varannu ekan kielimatkansa. Sieltä löytää muita samaan aikaan lähteviä helposti :--) Sitä kautta mä sit otin yhteyttä moniin samaan aikaan lähteviin, niin suomalaisiin kun muunmaalasiinkin ja useimmat pääty myös mun FB-kavereiks ennen reissua. Oli siellä muutama, kenen kanssa juteltiin oikeen kunnolla ja hehkutettiin joka päivä ku oli yks päivä vähemmän. Haha.

TAMMIKUU - TOUKOKUU 2013

Olin oikeestaan aika helpottunu, etten itse asiassa ollu yksin vaikka kuitenkin olin. Tutustuin myef:n kautta suomalaiseen Hannaan ja koska se oli ensimmäinen suomalainen, kenet mä löysin, ajattelin ehdottaa et lähetetään EF:lle sähköpostia ja pyydetään et päästäis samaan perheeseen. EF yleensä pyrkii toteuttamaan nää kämppistoiveet, paitsi sitten on tietysti vähän hankalampaa jos on vaikka parhaat kaverukset tyttö ja poika... No, anygays, me molemmat oltiin jätetty se kämppistoivekohta tyhjäks eikä tarvittu kun yks lyhykäinen sähköposti niin paikka samassa perheessä oli hoidettu. Tokihan siinä vähän jännäiltiin kun isäntäperheiden osotteet tuli joskus pari viikkoo ennen reissua myef:ään että ollaanko nyt samassa perheessä vai ei, mut joo, kyl me oltiin. Meijän lisäks sinne oli sijotettu Alice, italialainen tyttö, josta tuli mulle loppupeleissä tärkee kaveri. :---) Eli jos teitä pelottaa lähtee yksin, kannattaa hyödyntää myefää ja Facebookkia ja muitakin sosiaalisia medioita! Mut esimerkiks ryhmän perustaminen on tosi tehokas tapa, koska sillonhan vaikka sun kaveri voi lisätä siihen ryhmään ihmisiä keitä se tietää, mutta sä et. Mut sen ryhmän ansiosta säkin tiiät ne kohta. ;-)

KESÄKUUN ALKU

Se vika viikko oli aikalailla kyl sellasta et ajatukset oli pelkästään matkassa. Jos en ollu kotona illalla ja tulin vasta vaikka joskus yheksän aikaan, olin ihan sairaan onnellinen, koska tiesin, et nyt lähtö olis taas päivää lähempänä. Mulla käy aina silleen, että kun oon vaikka kavereitten kanssa nii unohdan sen, mitä oon odottanu kauan ja sit ku oon taas yksin kävelemässä vaik kotiin, muistan sen ja sit mun pää latautuu positiivisella energialla ja oon ihan hell yeahhhh!
...Tosin mun viimenen päivä Suomessa ei ollu mikään kauheen hauska, tai oli se kiva päivä, mut illalla kun tulin kotiin sain jäätävän kohtauksen jonka laukas pari pikkujuttua, joo, mä siis todellaki räjähdin niistä, päästä lähti joku ruuvi pyörii... Itkin varmaan vartin taukoomatta, tais sitä jännitystäkin purkautua siinä samalla ulos ja sit menin tulikuumaan suihkuun ja rauhotuin vähän. Sen jälkeen tuli parempi mieli ja kaveritkin oli Fb:ssä jo silleen "huomennahuomennahuomenna!!"
Siitä eteenpäin kaikki sujukin oikeestaan aika paljon paremmin.

LÄHTÖAAMU 18/6/2013

Äiti tuli herätteleen mua varttia yli neljän aikoihin (rakastan aamulentoja yli kaiken koska ei tartte nukkuu♥) ja olin saanu unen päästä kiinni jossain kahen maissa, mut energiaa riitti silti sängyn pohjalta nousemiseen. Oikeestaan sillon mä en ees ollu täpinöissä, olin suorastaan rauhallinen ja varmaankin tosi väsyny. Söin ja puin ja kello läheni viittä ja iskä lähetti viestin että pihassa ollaan. Sillon äiti sano: "Noniin. Tässä tää nyt sitten olis." 

Ja sit mä tajusin. Jotain. Ehkä.

Ulkona oli aika viileetä mut valosaa. Ajeltiin rauhassa Helsinki-Vantaalla ja oli ihanaa kun tiet oli tyhjiä ja autossa oli rauhallista ja hiljasta. Selvis, että Hanna ajeli jossain siellä jonkun vartin verran meijän edellä ja tekstattiin sitten melkeen koko matka meijän sijainnista ja kaikesta muustakin. Kun Kehä III:sen kyltit tuli vastaan mua alko jännittää ihan sairaasti. Mahassa alko kiertää ja huhh kaikki se jännitys, mitä en ollu jännittäny, iski muhun yllättäen sen kymmenen minuutin aikana ku ajettiin rauhallisesti ja lentokenttäkylttejä tuli melkein koko ajan... 

Kyl mä sit siinä kun oltiin, Helsinki-Vantaan ulkopuolella mun jäätävänkokosen, kuustoistakilosen matkalaukun kanssa et tästä se lähtee. Reissu, mitä mä olin odottanu 156 päivää, oli just alkamassa. Ja se oli aika uskomaton tunne. Ei sitä silleen tajunnu. Tuli jotenkin hassu olo kun me käveltiin sisälle ja heti siitä läheltä löydettiin eksyneen näkönen ihmisjoukko ja kaks aikuista kirkkaanpinkit EF-paidat päällään... Hannakin löysi sinne ja tunnistelin ihmisiä Facebook-kuvien perusteella ja muutamien kanssa moikattiinki :---) Kun oltiin ilmotettu et mä olin paikalla, äiti lähti ja kyllä sillä tais vähän mennä tunteisii mun lähtö... Hihii.
Mä mietin välillä siinä suomalaisporukassa et mitäköhän tästä nyt tulee, mut olin silti koko ajan onnellinen et olin päättäny lähtee. Kun päästiin koneeseen, mun mielessä oli vaan yks asia:

Mun elämän kolme parasta viikkoo oli just alkanu.

4) Sanoja kielimatkasta

Education

First

Kokemus

Inspiraatio

Elämys

Luotettava

Ihmiset

Maailmanvalloitus

Aikuistuminen

Taika

Kaksin

Aurinko

Tässä muutamia sanoja, mitkä mulla tuli ensimmäisenä mieleen EF:stä ja mun kielimatkasta.

Kokemus? Mun kielimatka oli upee kokemus, enkä vaihtais sekuntiakaan. Oikeesti. Inspiraatio? Kuka nyt ei olis inspiroitunut weheartitin "the adventure is out there" - kuvista tai henkeäsalpaavan kauniista unelmakaupungistaan? Elämys? Tätä ei varmaan ees tartte selittää. Luotettava? EF:ään on helppo luottaa, jos isäntäperheen kanssa oli ongelmia, liiderit tekivät kyllä kaikkensa, että asia saataisiin kuntoon. Ihmiset? Parasta kielimatkassahan on ne uudet, kiehtovat ihmiset, joihin tutustuu. Tietysti. Maailmanvalloitus? Kielimatka oli mun ensimmäinen reissu ulkomailla ja mä koin sen vähän sellasena maailmanvallotustapauksena. Ira lähtee vallottaan maailmaa. Yksin. Hui, se oli hurjaa. Aikuistuminen? Mä kasvoin niin paljon. Opin ottamaan vastuuta asioista ja näin niitä ihan eri tavalla kun ehkä joskus aiemmin. Pakko sanoo, että kielimatka on muuttanut mua. Ihan varmasti. En vaan oo ihan vielä löytänyt ittestäni, et miten. Taika? Kyl siinä lähtöaamussa oli jotain taianomaista. Kaksin? Tää kuvaa lähinnä sitä et kielimatkalla tuskin kukaan joutuu olemaan paljookaan yksin. Aina on joku joka tulee sulle jutteleen. Aurinko? Aurinko paisto ja kaikki oli hyvin. 

Okei, tässä oli tämmönen lyhykäisempi tekstipostaus. Jos teillä on monia kysymyksiä mielessänne ja haluutte niihin kunnon vastauksia niin suosittelen lähettämään mulle ihan sähköpostia! Päivittelen sitä joka päivä ja vastaan enemmän kun mielellään kaikkiin kielimatkakysymyksiin mitä sinne mahdollisesti tulee :--) irasalminen@hotmail.com

Ja sit tämmönen toinen mainostus, et jos teille ei oo vielä kolahtanu postiluukusta EF:n esitettä, niin sellasen saa tilattua täältä ilmaseks. Ja tosiaan toi on mun virallinen EF Ambassador/crew - sivu, et syötätte vaan tietonne tonne laatikoihin ja pari esitettä kolahtaa alas postiluukusta parissa päivässä. (Tilasin itteltäni esitteen, kesti kolme päivää :--))

Puspus! Huippua alkavaa viikonloppua kaikille kaikille!♥

3) Oppitunneilla tarvittavat jutut

Kuten kaikki varmaan tiesi, kielimatkaan kuuluu oleellisena osana koulunkäynti. Tää ei ehkä kuulosta kauheen kivalta ja sellaselta, mistä oikeesti maksais pari tonnia, mut voin luvata et se on sen arvosta... Vaikka koulu ketutti aina ja porukka oli väsynyttä, opettajat oli ihania ja symppiksiä ja valmistujaisissa sai olla ylpee ittestään ja kavereistaan. Nyt olis siis luvassa pieni postaus kaikista tunnilla käytettävistä materiaaleista!

EF FAST TRACK: Näitä kirjoja on viis erilaista, riippuen tasoryhmästä, jossa sä olet. Ennen matkalle lähtöä tai matkan alussa jokainen tekee EF:n oman lähtötasotestin, jonka perusteella porukka jaetaan luokkiin. (Tarvitset jonkun verran tuuria, jos haluat kaverin kanssa samaan...) Ykkönen on heikoin ja vitonen on paras, mä olin ekat kaks viikkoo tossa parhaassa ryhmässä, I feel proud. :---) Sit kyllä putosin nelostasolle, mikä oli kyllä ihan hyvä juttu, koska vitosen kielioppijutut on oikeesti tosi vaikeita ja muutenkin... )-:

Tästä kirjasta löytyy tyypillisiä kielioppitehtäviä ja kaikkee mikä kehittää teknisesti kieltä. Ei mitään hirveen kiinnostavaa, siis.

EF CULTURE FILE:  Tää kirja oli mun mielestä paljon kiinnostavampi. Tästä kirjasta löyty mm. tehtäviä taiteista ja tietoa Lontoosta, Oxfordista, Brightonista ja oikeestaan koko Iso-Britanniasta. Kaikkee kulttuurijuttuja.

EF PASSPORT TO LEARN:  Tästä vihonkaltasesta kirjasesta löyty kaikkein kivoimmat tehtävät, lukujärjestyksen täyttämistä, sanoja, joita oli oppinut, arviointi, kaikki, mikä liitty suhun ja sun oppimiseen. Mua jäi harmittamaan, kun loppupeleissä tätä käytettiin tosi harvoin :---(

Näitten kirjojen lisäksi (jotka jokainen kyllä saa EF:ltä, ei huolta), mukana tulis aina olla oma kynä ja kumi tai niillä ainakin selvis noi kolme viikkoo. Jos vihko kuitenkin jää kotiin, esimerkiks Culture Filen takaosassa on monen sivun muistiinpano-osiot, johon voi sitten kirjotella kaikkee kivaa.

Toiseksi viimeisenä koulupäivänä tehdään EFCELT-testi, joka siis testaa mitä kaikkea olet oppinut ja englannin kielen taitoa muutenkin. Tää ei kuitenkaan ole mikään "virallinen" testi, että ehkä sen kanssa ei kannata lampsia mihinkään työpaikalle silleen "mulla olis tämmöne, millon voin alottaa?" Mut kielimatkastahan saa esimerkiks yhen enkun kurssin suoritetuks lukiossa ja se on muutenkin maininnan arvonen asia ansioluettelossa.

EFCELT-testin tuloksen saa sitten tietää seuraavana päivänä, jollon on valmistujaiset! Pakko myöntää, että kun mulle läppästiin tää käteen nii olin aika onnellinen et olin lähteny kielimatkalle. :--)

!!Huom. toivepostauksia saa _aina_ esittää!!

2) Tyypillinen kielimatkalaisen päivä

7.00a.m

Arkiaamusin minä ja mun kämppikset herättiin herätyskelloon jossain seittemän maissa, viikonloppusin yleensä vähän myöhemmin, riippuen tulevan päivän tapaamisajasta ja -paikasta.

7.30a.m

Aamiaista! Meijän isäntäperheessä oli tarjolla aina kolmee eri sorttia muroja, yhet oli ällöttäviä, yhet maistu pahvilta ja yhet oli ihan jees, joten söin sitten niitä. ;--) Aamupalan jälkeen meijän piti ottaa mukaan vettä ja rasiaan pakattu lounas, joka oli yleensä toisinaan ällöttävä ja toisinaan vähemmän ällöttävä voileipä ja sen kanssa yleensä suklaapatukka, sipsiä tai joku hedelmä. (Lue: älä lähde kielimatkalle jos haluat noudattaa terveellistä ruokavaliota...)

8.00a.m

Yleensä tähän aikaan ja oikeestaan jo vähän ennen meijän piti lähtee kävelemään metroasemalle. Meijän piti olla vähän ennen yheksää Euston Squaren asemalla ja me asuttiin vyöhykkeellä viis ja lähin asema meitä oli Pinner, jonne kesti kävellen noin 15 minuuttia... Välillä kerittiin viis yli metroon ja välillä ehittiin nippa nappa varttii yli lähtevään junaan :--D

9.00a.m

Euston Squaren asemalta oli vaan kivenheitto kouluun ja me sanottiin toisillemme moikat ja mentiin omiin luokkiimme. Oppitunnit alko yleensä jollain pelillä ja siitä sitten siirryttiin vähemmän kiinnostaviin aiheisiin kuten vaikkapa kirjaan...

10.20a.m

80 minuutin jälkeen meillä oli 20:n minuutin mittanen tauko, jonka aikana sai mahdollisuuden nauttia lounasta tai käydä UCL:n kahvilassa tai jäädä vaikka luokkaan väkertämään tehtäviä. Kaikki omalla tavallaan.

10.40a.m

Toinen osa päivän opiskelusta jatku tauon jälkeen ja tällä puoliskolla ihmisillä oli yleensä enemmän energiaa. Ei tunneissa sinänsä mitään vikaa ollu, väsymyksen takia ainakin mulla meni varmaan puolet ohi opettajien selityksistä... Tehtävätkään ei aina innostanu ja oma ryhmäkin hävis aina välillä jossain tietokilpailussa, mutta oli oppitunneissa toki hyvät puolensakin. Esimerkiks runon tekeminen Lontoosta tai tarinan kirjoittaminen afrikkalaisesta naisesta lyömässä karhua oli aika jees. Hassua, että jostakin kumman syystä kaikilla opettajilla tuntu olevan jotain One Directionia vastaan... muuten kaikki oli oikein mukavia ja osas hommansa!

12.00p.m

Vapaus!!!! Tai no.... Tässä välissä meillä oli yleensä puolesta tunnista tuntiin vapaata aikaa käytettävänä. Tän päivän osalta oppitunnit olis siis ohi. Oppituntien paikka vaihteli vuoropäivin: jos tunnit olis maanantaina aamulla ja aktiviteetit iltapäivällä, tiistaina alotettais aktiviteeteilla ja iltapäivällä olis koulua. Tää järjestelmä toimi aika hyvin, toisaalta oli paljon rennompi fiilis kun koulu oli aamupäivän jälkeen ohi :--)

1.00p.m

Tähän aikaan alko yleensä päivän aktiviteetti ja se oli vähän mitä millonkin. Joskus oltiin shoppailemassa, joskus käveltiin kattelemaan nähtävyyksiä ja joskus vaan käytiin... museoissa.

4.30p.m

Aktiviteetit yleensä loppu viimestään tähän mennessä mut joskus aikasemmin, mikä helpotti kotiin lähtöä. Meillä olis siis kaks tuntia aikaa käydä kotona syömässä päivällistä ja palata sitten takas keskustaan ilta-aktiviteettia varten. Tässä vaiheessa kesti yleensä jonkun aikaa, et mä sain molemmat kämppikset kiinni ja et päästiin lähteen metrolla kohti kotia! Meijän matka kesti yleensä noin. 40 minuuttia metrolla ja siihen päälle kävelyt eli n. 15 minuuttia, aikaa syömiselle ei siis ollut paljookaan. Me syötiin yleensä kuuden maissa tai myöhemmin ja sen jälkeen jäi ehkä kymmenen minuuttia vapaata aikaa, kunnes oli taas pakko lähtee. Se vähän hermostutti, kun oli niin väsyny.

6.30p.m

Tähän aikaan me siis yleensä lähettiin taas kohti Lontoo cityä :--) Suhtautuminen ja mieliala lähtöön riippu siitä, mitä oli tiedossa, se saatto olla disco, rentoo hengailua puistossa tai syömistä, shoppailua, melkein mitä vaan. Mun mielestä EF:n discot oli ihan mahtavia ja olin aina ihan innoissani pää kolmantena jalkana menossa sinne bailaamaan ;---)

10.00p.m

Ilta-aktiviteetti päätty yleensä tähän aikaan, ja tästä kaikki suuntas kotejaan tai vaihtoehtosesti asuntolaa kohti!

 

11.00p.m

Yhentoista maissa me oltiin yleensä kotona. Joskus joku meistä saatto joutua tulemaan yksin kotiin kun oltiin eri aktiviteettiryhmissä. Onneks asuttiin kuitenkin Harrow'n esikaupunkialueella, minkä vasta nyt ymmärsin olevan oikeesti yks todennäkösesti turvallisimmista alueista Lontoossa... (Oon siis ollu Harrow'ssa aiemminkin.) Siellä liikku koko ajan muitakin, myös illalla, ja kun autoja ja ihmisiä oli vähemmän, oltiinkin jo asuinalueella, josta oli ehkä enää viiden minuutin matka turvalliseen omaan kotiin ja sänkyyn. Hehe.

Päästiin yleensä kahentoista nukkumaan, koska kotiin tullessa piti hoitaa tietyt rutiinit, suihku, matkapäiväkirja, seuraavan päivän vaatteiden kattominen ja laukun pakkaaminen ja tietty Facebookin tarkistaminen, Instagram jne...

"Seitsemän tuntia herätykseen. V*ttu."

Rankkaahan tää oli, mut palkitsevaa. Erittäin palkitsevaa.

1) Mielikuvituksellisesti: aloitus

Tervetuloa mun kielimatkablogiin! :---) Täällä ruudun takana näppistää näpyttelee 15-vuotias Ira, joka teki elämänsä parhaan päätöksen joulukuussa 2012. Mä päätin lähtee kielimatkalle EF matkanjärjestäjänäni Lontooseen kesällä 2013. Ja valehtelematta se oli paras päätös, mitä mä oon koskaan tehny, oisin ihan hyvin voinu jänistää ja olla lähtemättä.

Sillon en ois tutustunu uusiin, upeisiin ihmisiin Suomenkin ulkopuolelta, kokenu kaikkee upeeta noitten ihmisten kanssa, oppinu puhumaan englantia luonnollisemmin ja ennen kaikkea en ois kasvanu ihmisenä. Mut mä lähin vähän ehkä pelokkaana ja sain kaiken ton ja paljon enemmänkin. ♥

Mä oon täällä bloggerin tekstinkäsittelyohjelmassa nyt kertomassa tätä teille, koska haluun et te koette saman. Jos teil on jotain mitä haluutte tietää, kysymyksiä, selvennettävää, ihan mitä tahansa, mä oon täällä aina vastaamassa teille. Yritän toteuttaa paljon toivepostauksia, koska kirjotan tätä teille enkä ittelleni. Mut oon silti aika täpinöissä, hehe.

Tää saatto ehkä olla vähän tämmönen säälittävä tervetulotovoitus mut tosiaan, täydestä sydämestäni ootte tervetulleita seuraan tätä blogia syksyllä ja varmaan vielä keväälläkin!

Pus, ira
alla Big Ben ja kuva musta >:--)