24) Don't be afraid, it will be awesome

Kaikille meillä on pelkoja yksin maailmalle lähtemisen kanssa. Ongelmat on kuitenkin tehtävä voitettaviks ja mun tehtävä on rohkasta teitä, koska mäkin pystyin siihen, niin yhtä lailla tekin pystytte!!

1. "Mitä jos en saa sanaa suustani?"

- Puhuminen oli munkin ongelma kielimatkalle lähtiessäni ja hyvinhän se lähti sujumaan. Italialaisen kämppiksen kanssa se muuttu jo lähes luonnolliseks ilmiöks ja kerroin sille esimerkiks mun unista ja mitä olin tehny päivällä ilman ongelmia :--D 

2. "Entä jos en saa kavereita?"
- En usko että tää on mahollista. Jos olet ujo, ja esimerkiksi englannin puhuminen jännittää tositositosi paljon, suomalaisistakin saa tosi paljon hyviä kavereita!!

3. "Entä jos saan jonkun surkeen isäntäperheen?"
- Tietysti tällanen pelko on aina olemassa meillä kaikilla, varsinkin kun ollaan luettu Ilta-Sanomien kauhuartikkeleja tai suomi24:sen kommentteja... Ef kuitenkin osaa hoidella näitä asioita, jos jostain syystä perhe on huono tai siellä ilmenee jotain ikävyyksiä, isäntäperhettä on mahdollista vaihtaa kyllä. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla: useimmat perheet ovat olleet mukana jo useita vuosia ja uudet ovat lähes aina vanhojen suosittelemia ja perheissä tehdään tarkastuksia joitakin kertoja vuodessa. 

4. "Mitä jos joudun olemaan suuressa kaupungissa yksin?"

- Tää on mahollista, esim. se, että joudut matkustamaan yksin illalla ilta-aktiviteetista kotiin. Mäkin jouduin ja niin joutu monet muutkin - mut kaikki selvis. Tietysti voi aina sopia jotain miittiä kämppisten kanssa, mut yleinen ongelma meillä (eli siis ainakin Lontoossa) oli se, että metrossa ei ollu kenttää eli kun koitti soittaa kavereille kysyäkseen että missä meette, kukaan ei koskaan vastannut. Ja toisinpäin. Ne soitti mulle varmaan sata kertaa, mut enhän mä voinu vastata kun en ees saanu niitä puheluita. :--D
Isäntäperheeltä on kyllä mahdollista kysyä, että pystyiskö ne hakemaan sut vaikkapa läheiseltä metroasemalta kotiin, jos on tosi myöhä ja pimeetä.

5. Mitä jos unohdan pakata jotain elintärkeää?

- Kohteessa on todennäköisesti mahdollisuus hoitaa tällaisten elintärkeiden juttujen hoitaminen, kuten mulla vaikkapa nenäliinojen osto. (Ja kuka sano kentällä että "ups unohdin nenäliinat, no emmä niitä varmaan tartte"). 

6. Entä jos mun luokassa tai aktiviteettiryhmässä ei oo muita suomalaisia?

- En usko että tää on mahdollista. Tosi pienessä luokassa ehkä, muttei aktiviteettiryhmissä. Ne on kuitenkin aika suuria, 30-40-henkisiä ja luokissakin on parhaimmillaan 20 henkilöä. Mun luokalla oli n. 4 muuta suomalaista mun lisäks ja aktiviteettiryhmästä 7-10. 

7. Entä jos en uskalla tutustua kehenkään vaikka haluaisin?

- Tutustuminen kannattaa aloittaa jo ennen oikeata matkan alkua, esimerkiksi myef:n tai facebookin kautta. Näin varmistat että jo lähtöaamuna kentällä on sua odottamassa joku, joka haluu olla sun kanssa kielimatkalla, etkä varmastikaan jää yksin. Eka täytyy vaan rohkastua ja tehdä se, sä pystyt siihen.

Ja nyt keskustelu alkakoon: mitä te itse henkilökohtaisesti pelkäätte kielimatkalle lähdössä? Pelottaako yksin lähteminen eniten vai se, että kieltä on pakko käyttää jossain vaiheessa?