42) CALI 1/6: Ensimmäiset päivät

Mooi! Näistäkin neljästä kuvasta olis jo aivan hulluna kerrottavaa, en tiiä, miten pystyn tiivistämään tän kaiken mahdollisimman tiiviiseen ja kattavaan pakettiin ja vielä kielimatkalaisen näkökulmasta mut lupaan yrittää parhaani ja lopettaa tän turhan selittämisen nyt ja alottaa oikeesti... siis! Osa yks kautta kuus, ekat päivät! Kuva [1] oli meijän HEL-NYC koneesta ja sitä reissua jokainen oli varmaan eniten oottanu. Tää lento kesti siis 8 tuntia mikä meni itse asiassa yllättävän nopeesti. Ainoo matka millä sain katottua jotain tosta viihdejärjestelmästä... Heh. Toinen kuva [2] on siis ihanista New Yorkin valoista kun päästiin viimein lähtemään myrskyn aiheuttaman viivästyksen takia kaks tuntia myöhässä (siis NYC-LAX väli)... Eikä se tosiaan ollut mikään pieni myrsky, yks salama oikeesti muutti koko taivaan valkoseks ja se jyrinä... Selvittiin kuitenkin tästäkin (ikuisuudelta tuntuneesta) matkasta ja päästiin nukkumaan kello kolmen maissa... Yöllä. Jep. Oltiin yö hotellissa, sillä ykskään hostperhe ei halunnu tulla hakemaan lapsiaan kello 12 yöllä kun saavuttiin LAXille. Mut ei sillä, se hotelli oli oikeesti jees ja varsinkin siinä vaiheessa kun sai wifin ekaa kertaa koko reissun aikana :')
Kuva [3] on ekan päivän aktiviteetista! Mentiin tutustumaan koululle ja meillä pidettiin joku lyhyt orientation siitä mitä olis luvassa ja lähdettiin sit Santa Claritan (meijän kurssikaupunki näin btw) ostarille ja palohan siinä hienosti 70 dollaria kun olin niin hurmoksessa Vanssista ja Hollisterista ja Forever 21:sestä ja VS:stä ja kaikesta. ♥ Tän jälkeen suunnattiin takasin koululle jossa perheet oli odottamassa meitä... ja sit mä löysin itteni istumasta siitä sillon tuntemattomasta autosta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa jutellen vähän niitä näitä ja mua jännitti tietysti ihan hulluna!!! Sit tervetulojuhlat puistossa meni oikeestaan multa melkeenpä kokonaan ohi, olin ihan et apua, niin paljon uusia asioita. Ja sit jo samana iltana istuinkin autossa matkalla jonnekkin mistä en ollu koskaan kuullu... Seuraavana päivänä sain tietää et oltiin paikassa nimeltä Lake Arrowhead (kuva [4]!!) johon itse asiassa tajusin rakastuneeni vasta myöhemmin.

Tännäkösellä bussilla me siellä aina ajettiin. Aluks oltiin aivan kauhuissamme niitä nahkapenkkejä ja ahtaita käytäviä, mut pakko sanoo et loppupeleissä ikävä noihin busseihin (ja kuuluisaan linja-auton tunnelmaan) on kova!

Toi Lake Arrowhead oli siis aivan huikee paikka!! (Vaikka näyttääkin vähän Suomelta). Siellä mä olin mun maailman parhaimman perheen (johon muuten kuuluu siis vanhemmat, 16-vuotias tyttö Amber ja 14-vuotias poika Peyton ja Amberin 10-kuukautinen koira Hope (ylempi kuva) joka oli maailman ihanin myöskin) ja tosiaan pääsin kokeileen vesihiihtoo ja kneeboardingii ja oltiin toi päivä kokonaan yhen Christopherin ja sen iskän veneellä ja kaikki pääs yrittää kaikkee ja syötiin hyvin ja mulla ainakin oli tosi hauskaaaaaaaaa ♥ Jenkit ei juo vettä hanasta ja ton reissun jälkeen suosinkin vaan Lake Arrowhead - vettä *cool sunglass emoji*

Olin aluks tosi ahdistunut ja peloissani koska olin jossain tuntemattomassa paikassa tuntemattomien kanssa mut USAn itsenäisyyspäivän, uimisen, ilotulitusten ja iltanotskin jälkeen en enää ollu peloissani vaan niiiin innoissani siitä et mun elämäni paras reissu oli vasta alkamaisillaan ♥ Rakastin heinäkuun neljättä, miks täällä ei oo noin massiivisia ilotulituksia joulukuun kuudentena????

Mun hostiskä sano et Lake Arrowheadin olevan about 1,8km:n korkeudessa ja siellä niillä oli vähän viilee jossain 26:ssa asteessa kun mä olin ihan et huh hellettä. Näkymät oli tosiaan sen arvoset kun ajettiin sinne illalla ja näin ton saman kaupungin öisine valoineen♥
Takas tultiin heti itsenäisyyspäivästä seuraavana päivänä eli 5. heinäkuuta ja matkalla piipahdettiin jossain ruokapaikassa ja jäätävän suuressa partiokaupassa, jossa oli siis oma vesiputouskin sisällä?? Olin ihan ou mai kaad, tavaraa riitti, siellä oli vesiputous ja kala-allas ja ihan kaikkee mitä ihminen ikinä vois toivoo sentyyppisestä kaupasta löytävänsä.

Sunnuntai (6.7) ja pääsin vihdoin asettumaan aloilleni (alin kuva on mun huone hehehe) ja toi päivä oli muutenkin aivan ihana päivä vaikka sinä ei tapahtunukkaan mitään kovin kummallista. Tai no, Peyton oli lähteny leirille joten talossa oltiin vaan minä, Amber ja mun hostvanhemmat ja päätettiin sitten lähtee aamulla kirkkoon ja oikeesti. OLI NIIN LÄHELLÄ ETTEN ALKANU ITKEE???? Se oli jotain ihan uskomatonta??? Siellä oli rummut ja kitara ja kuoro ihan tavallisissa asuissa ja screenit, jolta näki lyricsit biiseihin, jotka oli ihania ja kaikki oli niin mukana tunnelmassa ja jotenkin en tiiä!!!!!!!! Siellä oli niin rakastava ilmapiiri ja niin hyvä olla ja olin niiiiin onnellinen, se oli jotenkin niin mahtavaa, en tiiä miks, se vaan oli niiku ois toisesta maailmasta ollu... Oon erittäin ylpee siitä että lähin sinne innostuneella asenteella koska tiesin sen eroovan merkittävästi suomalaisesta ankeesta kirkkokulttuurista ja oon älyttömän onnekas et sain kokee sen kaiken :-) No sit. Myöhemmin sinä päivänä sain selville et mun hostiskä on oikeesti ihanin ja paras ja sydämeltään hyvä ihminen. Siis semmonen mahtava persoona joka saa kaikki muutkin ympärillään hymyileen... Haluisin kertoo siitä ja mun koko perheestä ihan sikana mut mul on nii paljon ajatuksia niistä et Bloggerkin sanois että ei voi julkasta, liian pitkä. Mut siis, tona sunnuntaina, me mentii ensin hengailemaan johki Gigantin tyyppiseen kauppaan jossa se (mun hostiskä) kerto mulle sen kaverista, joka asu Vegasissa ja jolla oli yli 20 telkkaria ja uima-allas jonka veden korkeutta sai säädeltyä jollain kaukosäätimellä?? Ja sen jälkeen kun oltiin matkalla pizzalle niin nähtiin kolari ykköspaikalta risteyksessä ja kun mun hostiskä hyppäs autosta hetkeekään miettimättä ja sano mulle et en saa tulla ulos, olin jo varma et se saa kantaa niistä autoista ulos ruumiita... Kaikki kuitenkin selvis säikähdyksellä ja pääsi nopeesti ulos autoistaan kiitos mun maailman mahtavimman hostiskän joka ainoona ihmisenä jätti oman autonsa liikennevaloihin ja hyppäs auttaan niitä muita!!!!!!!! En tiiä miks mut mulle tää oli jotenkin älyttömän iso juttu yhyy ja olin vaan et mistä tollasia hyviä ihmisiä saa lisää ♥ Sen jälkeen päästiin onneks (ja tosiaa pelkällä pelästymisellä) sinne pizzalle ja siellä sain taas kokee uuden "miksi asun Suomessa" - fiiliksen kun pääsin kokeileen kosketusnäytöllistä limukonetta josta. sai. ihan. kaikkee. oikeesti. Jos klikkasit kokista niin sai 10 makuvaihtoehtoo cherrystä vaniljaan ja Fantasta, Spritestä ja 20 muusta limu/juomavaihtoehdosta saman verran. En voinu uskoo sitä ja olin ihan että oh my gosh this is the coolest thing I've ever seen :')
Siinä sit hurahtikin jo eka viikko. Vähän jännittyneenä, väsyneenä ja ahdistuneena, mut uteliaana, nauravaisena ja älyttömän onnellisena.

*COMING SOON*
1/6: Ensimmäiset päivät

2/6: Disneyland

3/6: San Francisco weekend

4/6: Universal Studios

5/6: Los Angeles City Tour

6/6: Muuta kivaa 

ÄLKÄÄKÄ UNOHTAKO TÄTÄ! hehe